Paras personal trainer ei aina kulje kahdella jalalla
Peruskunto on termi, johon törmää usein liikunta- ja hyvinvointikeskusteluissa, mutta mitä se oikeastaan tarkoittaa? Yksinkertaistettuna peruskunto kuvaa kehon kykyä tehdä pitkäkestoista työtä taloudellisesti ja tehokkaasti. Se kertoo, kuinka hyvin sydän, keuhkot ja verenkiertoelimistö kuljettavat happea työskenteleville lihaksille ja kuinka hyvin keho pystyy hyödyntämään sitä energiantuotannossa.
Hyvä peruskunto ei näy pelkästään lenkkipoluilla tai kuntosalilla. Se näkyy myös arjessa jaksamisena, parempana palautumisena ja kykynä selviytyä päivän askareista ilman jatkuvaa väsymystä. Siksi peruskuntoa voi hyvällä syyllä kutsua kaiken fyysisen suorituskyvyn kivijalaksi.
Mistä tietää, että peruskunto kaipaa kehittämistä?
Peruskunnon puutteesta kertovat usein pienet asiat, jotka hiipivät arkeen vähitellen. Portaiden nouseminen hengästyttää tavallista enemmän, työpäivän jälkeen energia on jatkuvasti vähissä tai kovemmista treeneistä palautuminen kestää päiväkausia.
Voit myös huomata, että syke nousee nopeasti jo melko kevyessä liikunnassa tai että liikuntaharrastuksessa kehitys tuntuu pysähtyneen. Vaikka tavoitteena olisi lihasvoiman kasvattaminen, juoksukunnon parantaminen tai painonhallinta, heikko peruskunto voi muodostua pullonkaulaksi kehitykselle.
Kuinka paljon peruskuntoharjoittelua tarvitaan?
Hyvä uutinen on, että peruskunnon kehittäminen ei vaadi maratonharjoittelua. Jo 2–4 peruskuntoharjoitusta viikossa riittää useimmille ihmisille tuomaan merkittäviä hyötyjä. Tärkeintä on säännöllisyys.
Peruskuntoharjoittelun ei myöskään tarvitse olla juoksua, joka monesti lipsahtaakin tehotreenin puolelle. Reipas kävely, pyöräily, tai vaikka pitkä metsälenkki toimivat erinomaisesti. Olennaisinta on, että liikunta tapahtuu maltillisella teholla niin, että hengitys hieman kiihtyy, mutta keskustelu onnistuu edelleen ilman suurempia vaikeuksia. Kaikesta harjoittelusta noin 80 - 90 % tulisi tapahtua peruskuntoalueella.
Muutama käytännön vinkki peruskuntoharjoitteluun
Peruskuntoa kehittäessä kannattaa pitää mielessä muutama yksinkertainen periaate.
Ensinnäkin vauhti kannattaa pitää riittävän rauhallisena. Moni tekee virheen ja lähtee liikkeelle liian kovaa, jolloin harjoitus muuttuu huomaamatta tehotreeniksi. Peruskunto kehittyy parhaiten silloin, kun malttaa liikkua tarpeeksi kevyesti.
Toiseksi kannattaa keskittyä kestoon ennemmin kuin vauhtiin. Usein 45–90 minuutin rauhallinen harjoitus kehittää peruskuntoa tehokkaammin kuin lyhyt ja kovatehoinen suoritus.
Kolmanneksi kannattaa valita liikuntamuoto, josta aidosti pitää. Säännöllisyys ratkaisee enemmän kuin täydellinen harjoitusohjelma.
Oma personal russel pitää huolen peruskunnosta
Omista peruskuntotreeneistäni vastaa usein Personal Russel Naga, tuttavallisemmin Nappula tai Nagamonster. Alun perin tarkoitus on yleensä lähteä vain kävelyttämään koiraa, mutta melko usein lenkin aikana innostutaan ottamaan mukaan muutama juoksuaskelkin.
Juokseminen ei varsinaisesti kuulu omiin suosikkilajeihini, mutta hyvä lenkkikaveri auttaa kummasti lähtemään ulos myös silloin, kun sohva houkuttelisi enemmän. Monesti käykin niin, että pelkästä kävelylenkistä syntyy vähän pidempi harjoitus ja samalla tulee tehtyä huomaamatta tärkeää peruskuntotyötä.
Ehkä siinä piilee yksi peruskuntoharjoittelun tärkeimmistä pointeista: kaikkein paras harjoitus on usein se, joka tulee tehtyä. Joskus siihen tarvitaan vain hyvä kaveri neljällä, tai kahdella tassulla ja ripaus innostusta.