Muutos ei synny itseään vihaamalla
Muistan joskus lukeneeni Klamydian Vesku Jokisen ajatuksen, joka meni suunnilleen niin, että ihminen on niin yksinkertainen olento, että hän voi huijata itsensä voimaan paremmin. En muista sanoja ihan oikein, mutta ajatus on jäänyt mieleeni.
Toinen mieleeni jäänyt ajatus on Ozzy Osbournen sanoma: vaikka olisi usein itsensä pahin vihollinen, pitäisi yrittää olla myös itsensä suurin fani. Molemmat ajatukset tuntuvat puhuvan samasta asiasta.
Moni yrittää saada muutoksen aikaan haukkumalla itseään. Peilistä katsoo muka vain läski, surkimus tai epäonnistuja. Ajatellaan, että riittävän kova itsekritiikki synnyttää motivaation. Todellisuudessa se tekee juuri päinvastoin.
Jos aidosti uskoo olevansa arvoton, miksi näkisi vaivaa oman hyvinvointinsa eteen? Miksi valmistaisi itselleen ravitsevan aterian, lähtisi kävelylle tai menisi ajoissa nukkumaan, jos kokee, ettei ansaitse sitä?
Harva haluaa tehdä hyvää ihmiselle, jota vihaa.
Hyväksyminen ei tarkoita luovuttamista
Hyväksyminen ei tarkoita luovuttamista. Se ei tarkoita sitä, että olisi tyytyväinen kaikkeen tai ettei haluaisi muuttua. Se tarkoittaa sitä, että oma arvo ei riipu vaa'an lukemasta, peilikuvasta tai tämän päivän epäonnistumisista.
Kun hyväksyy itsensä, muutoksesta tulee usein helpompaa. Ei siksi, että tavoitteet katoaisivat, vaan siksi, että niiden taustalla ei enää ole häpeä vaan halu voida paremmin.
Kysy yksi kysymys
Mutta miten tällaista ajattelutapaa voi muuttaa käytännössä? Yksi pieni muutos voi olla yllättävän tehokas. Kun huomaat soimaavasi itseäsi, kysy itseltäsi:
Mitä tekisin nyt, jos paras ystäväni olisi tässä tilanteessa?
Jos ystäväsi olisi väsynyt, et käskisi häntä valvomaan pidempään. Kehottaisit lepäämään. Jos hän olisi pettynyt itseensä, et sanoisi häntä surkimukseksi. Kannustaisit yrittämään uudelleen. Jos hän yrittäisi pudottaa painoa, et toivoisi hänen rankaisevan itseään nälällä. Toivoisit hänen syövän hyvin ja liikkuvan tavalla, joka tekee hänelle hyvää.
Miksi siis kohtelet itseäsi huonommin kuin ihmistä, josta välität?
Vaihda tavoite
Itsensä hyväksyminen ei ala peilin edessä. Se alkaa jääkaapin ovella, lenkkipolulla ja nukkumaan mennessä. Ei silloin, kun yhtäkkiä rakastat itseäsi, vaan silloin, kun alat kohdella itseäsi kuin ihmistä, joka ansaitsee voida hyvin.
Toinen tärkeä oivallus on vaihtaa tavoite pois identiteetistä tekoihin.
Sen sijaan, että ajattelisit: Haluan lakata olemasta läski, voisit ajatella:
Haluan olla ihminen, joka pitää itsestään huolta.
Ero on valtava. Ensimmäinen ajatus kumpuaa häpeästä. Toinen kumpuaa arvostuksesta.
Tunne seuraa usein tekoja
Ehkä itsemyötätunto ei olekaan ensisijaisesti tunne, vaan käyttäytymistä. Sinun ei tarvitse herätä aamulla rakastamaan itseäsi. Riittää, että alat tehdä pieniä tekoja sellaisen ihmisen puolesta, josta haluaisit pitää huolta.
Syö hyvin. Liiku. Lepää. Pidä kiinni omista lupauksistasi. Tunne tulee usein vasta tekojen jälkeen.
Ehkä ihminen onkin juuri niin yksinkertainen kuin muistamani ajatus väittää. Kun kohtelemme itseämme päivä toisensa jälkeen arvokkaana ihmisenä, alamme vähitellen myös uskoa olevamme sellaisia.
Ole omalla puolellasi
Suurin muutos ei ehkä alakaan kuntosalilta, vaa'alta tai peilikuvasta.
Se alkaa siitä hetkestä, kun lakkaa olemasta itselleen vihollinen ja alkaa olla omalla puolellaan.